Mihin tanssi katoaa? Vai katoaako Se?

Jul 23

Jokainen meistä on varmaan päässyt ihailemaan lapsen reaktiota siihen, kun musiikki alkaa soida. Pienet kasvot kirkastuvat ja koko keho herää - pää alkaa nyökkäillä, pienet jalat alkavat tömistellä, kädet huitovat ilmassa kuin perhosen siivet ja polvet joustavat rytmikkäästi. Lapsi ei mieti, osaako hän tanssia tai miltä hän näyttää tanssiessaan. Hän vain tanssii. Vaistonvaraisesti, ilman estoja ja häpeää. Tanssi ei ala - se vain tapahtuu.

Ajan myötä opimme kontrolloimaan kehoamme. Meitä ohjataan “olemaan kunnolla”, istumaan nätisti, olemaan riehaantumatta ja hallitsemaan liikkumistamme. Luonnollinen liike alkaa kadota ja tulemme yhä enemmän tietoiseksi itsestämme ja kehostamme. Keho, joka aiemmin reagoi musiikkiin vaistonvaraisesti muista välittämättä, joutuukin katseen alle - niin oman kuin muidenkin. Alamme arvioida ja arvostella itseämme. Näytänkö tyhmältä, liikunko oikein, onko nyt edes sopiva hetki tanssia? Tanssiminen ei ole enää reaktio. Siitä on tullut päätös, jota moni ei uskalla enää tehdä. Useimmiten liike sinänsä ei pelota, vaan se, mitä tanssiminen tuo näkyväksi; ilon, haavoittuvuuden, kehollisuuden. Tanssi vaatii irtipäästämistä. Se ei piilota, vaan paljastaa. Ja juuri siksi se vaatii rohkeutta.

Kun lapsuuden kehollinen ilmaisu korvautuu kontrollilla, katoaa meistä samalla jotakin syvästi inhimillistä. Myös tanssi katoaa. Se ei kuitenkaan häviä lopullisesti, vaan se jää odottelemaan sopivaa hetkeä palata takaisin edes yhden biisin ajaksi. Se odottaa niitä hetkiä, jolloin kontrolli hellittää. Se löytää tiensä takaisin kun olet yksin kotona, juhannustansseissa, yökerhon hämärässä, luonnossa liikkumassa tai lasten seurassa.

Tanssi ei ole kadonnut sinustakaan, se on vain piilossa. Ehkä se tälläkin hetkellä odottelee malttamattomana kutsua palata takaisin - ja se satavarmasti palaa heti, kun annat sille luvan. Tanssi ei odota sinulta täydellisyyttä, vaan ainoastaan vähän uteliaisuutta ja uskallusta heittäytyä sen vietäväksi.

Tanssi voi palata takaisin hetkissä, joissa kontrolli väistyy - mutta myös paikoissa, joissa sille annetaan tilaa palata ja tulla näkyväksi. Tanssitunti voi olla juuri tällainen paikka. Siellä ei tarvitse esittää, ei tietää eikä osata jo valmiiksi. Tarvitsee vain tulla paikalle ja antaa itselle ja tanssille lupa. Lupa liikkua, kokeilla, yrittää, erehtyä ja hengittää liikkeen mukana.